Minä kuvataideilmaisijana

Pohdiskelin ilmaisuani lapsuudessa, ja aloin tonkimaan arkistoja. Löysin ainoastaan esikoulussa tai 1. luokalla tekemämme vihkosen, jossa oli monta työtä, jotka ovat tehty inspiroituneena runoista, tarinoista ja lauluista.

"Eläinten ilojuhlissa 

nyt tanssi rajuksi kiihtyy.

Koko joukko huimasti karkeloi,

koko joukko villisti viihtyy."

Tiitiäisen tuutulaulu,

"Silmät on siniset tähdet"

Olen aina ollut rohkea käyttämään värejä ja välineitä, sanonta 'soitellen sotaan' kuvaa hyvin minua uusien tekniikoiden ja teemojen kanssa. En ole pitänyt itseäni koskaan erityisen lahjakkaana kuvataideilmaisijana, mutten ole antanut sen rajoittaa tekemistäni. Lopputulos ei ole tärkeintä, vaan prosessi. Koulussa kuvaamataito on aina ollut yksi lempiaineistani, se oli valinnaisaineeni yläasteella ja kävin lukiossa lähes kaikki mahdolliset kuviksen kurssit. Lapsena ja nuorempana piirsin todella paljon myös vapaa-ajalla.

Piirroksissani on lapsesta asti toistunut yksi teema: nainen. Lapsena piirsin tyttöjä ja naisia, tyttöbändejä, teemoittain; taitoluistelija, tenniksenpelaaja, laulaja, näyttelijä... Naisten piirtäminen johtui varmaan siitä, että naiset ovat kauniimpia ja heidät on helpompi piirtää; lisää vain ripset ja rinnat, niin homma on hoidossa. 

2010-2011

2011-2012

2011-2012

2013

Minusta on hauskaa piirtää hävyttömyyksiä ja kaikkea paheellista. Taiteessa voi kokeilla kaikkea, mitä oikeassa elämässä ei halua tai uskalla. Pidän myös alastomuudesta, ja toteutan sitä jonkin verran piirroksissani. Alastomana ihminen on niin haavoittuvainen, eikä lähes mikään ole suurempi kunnia, kuin päästä ihmisen kanssa sille tasolle, että voi olla toisen seurassa alasti. Suomalaisessa kulttuurissa alastomuus on ihanan luonnollista, saunaan mennään koko perhe yhdessä ja kaveriporukoissakin saunotaan usein sekasaunassa. Sauna-alastomuus on kuitenkin erilaista, kuin itsensä täysi paljastaminen toiselle.
Erilaiset vartalot ovat kiehtovia, ja jokaisen tulisi viihtyä omissa nahoissaan. Haluan vielä joskus päästä piirtämään alastonmalleja, ja kenties joskus itsekin uskallan mennä malliksi. Se olisi todellista pelkojen voittamista.

Rakastin (ja rakastan) piirtää ihmisiä mallista, joko lehdistä tai elävästä mallista, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että pidän eniten abstraktista ja leikittelevästä taiteesta. Ensimmäisessä kesätyöpaikassani vanhainkodissa 15-vuotiaana piirsin kaikki osastoni vanhukset. Vanhukset olivat todella otettuja tästä, ja monet kyselivätkin "milloin on minun vuoroni", ja minä piirsin menemään kuukauden aikana noin kaksikymmentä vanhusta. 

Elävän mallin piirtämistä 2011-2012

Rakastan erilaisia projekteja, joita tulee nykyisin toteutettua vähemmän kaiken kiireen takia. Tein esimerkiksi läheiselle ihmiselle kalenterin sekatekniikalla vuodelle 2014.  Olen melkoinen korttimaakari, parhaat synttäri-, joulu-, nimppari- ja mitkävaankortit ovat kortin saajaa ajatellen itse tehtyjä. Askartelu on mukavaa puuhaa myös lasten kanssa, askartelemme usein yhdessä siskoni lasten kanssa. 

POM-kuviksen kursseilla syttyi uudestaan palo tekemiseen, ja jos jokin tyhjän kankaan pelko olisikin ollut olemassa, ei ole enää!

VISUAALINEN ANALYYSI - TEHTÄVÄ MUSEOSSA

1. Mikä sinulle on taiteissa tärkeää? Kerro taidenäkemyksestäsi.

Kuvataiteessa minua miellyttävät kauniit, vahvat värit ja muodot, ehkä jopa tietty lapsekkuus. Moderni taide on lähellä sydäntäni. Taiteen ei välttämättä tarvitse olla poliittista tai kantaaottavaa, joskus riittää, että se on kaunista. Tunteita herättävät teokset ovat aivan erityisiä, sellaiset, jotka kertovat jotain syvällistä ihmisestä. Taiteissa tärkeää... Mielestäni jokainen ihminen saa nauttia taiteesta, sen tekemisestä, katsomisesta ja kokemisesta lahjakkuudesta riippumatta. 

Mikä on ensivaikutelmasi teoksesta? Mitä näet teoksessa?
Teoksessa on mielestäni kauniit värit, muodot ja tunnelma. Se on samaan aikaan piristävä ja rauhoittava. Näen kuvassa nokkahuilua soittavan lapsen.

3. Miten taiteilija käyttää värejä, muotoja, sommitelmaa?
Rohkeasti, mutta keskitetysti. Värit tulevat ns. könteissä, selkeärajaisina, niitä ei sekoiteta keskenään. Työssä toistuvat ruskea, keltainen, turkoosi ja musta.

4. Tulkitse teosta oman tietämyksesi ja mielikuvituksesi mukaan.
Teos on erittäin leikkisä ja mielenkiintoinen, sitä jää katsomaan, yrittää miettiä, mitä se voisi esittää. Abstraktina teoksena jokainen voi löytää siitä oman tulkintansa. Vaikka työssä on leikkisyyttä ja kirkkaita värejä, ruskea pohja tuo siihen tietynlaista vakavuutta. Minä näen työssä lapsen, joka soittaa huilua. Ikkunasta paistaa aurinko, ja muut lapset ovatkin pihalla leikkimässä, mutta tämän lapsen täytyy harjoitella soittoa. Teoksessa on lapsen maailmaa, mutta myös tiettyä synkkyyttä. Ponnisteluja, vanhempien ja soitonopettajan odotuksia, mutta myös musiikin iloa, saavutuksia ja kauneutta.

5. Kävin näyttelyssä  "Näyttely Seminaarinmäen jouluperinteistä"

12.12.2014 Kierrätyskuusenkoristeet

Viimeisellä POM-kuviksen tunneilla teimme vanhoista hehkulampuista kuusenkoristeita maalaamalla niiden päälle ja liimaamalla niihin narulenkkejä.

Tonttutyttö ja Tonttu-ukko.

Jouluista avaruusteemaa.

Kierrätysteema on lähellä sydäntäni, ja sitä tulen varmasti toteuttamaan paljon oppilaideni kanssa, jos päädyn erityisluokan- tai luokanopettajan hommia tekemään. Aion aivopestä oppilaani vihreiksi ekoaktivisteiksi. Okei, se oli ehkä hieman rajusti sanottu. Mutta silti. 

"Flanööri"

Kaunis talvipäivä, pyöräretki ystävän luokse.
Kuulokkeet korvissa kaikki näyttää vieläkin kauniimmalta, valkoinen maisema saa värit.
Pakkanen jäädyttää näpit kahden villakerroksen allakin,
mutta jäätyneet puut saavat antamaan kaiken anteeksi.
Luonto on kaunis, ja joskus voi jopa tuntea olevansa osa sitä.

Tänään tunnen kiitollisuutta.
Kiitos siitä, että saan olla ja elää. Minulla on turvallinen ja hyvä olla täällä.
Rakennan verkkoani keskelle tätä maata, annan itseni kiinnittyä tänne, vaikka tiedän, ettei tämä säily ikuisesti. Aika ei pysähdy, ja mustalaisveri suonissani vetää kiertämään maailmaa.
Muistelen sanoja, jotka kerran kirjoitin itselleni muistiin:

"Ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Siispä heittäydyn täysillä tähän hetkeen
ilman pelkoa ja epävarmuutta."

Luen nuo sanat uudestaan ja uudestaan. Ne antavat voimaa ja rohkeutta. Varmuutta epävarmuudesta.

Siispä heittäydyn

5.12.2014 Hiilicroquis ja loppuleikki

Tunnin teemana oli mittasuhteet; ihmisen ja ympäristön. Ihmisen mittasuhteista puhuttiin ja niitä havainnoillistettiin. Pääsimme piirtämään elävästä mallista nopeita hiilicroquis-piirroksia.

j

Minulle on aina tuottanut ongelmia piirtää ihmistä ilman

mallia, joten tämä tehtävä oli todella miellyttävä. Piirroksista ei tullut lainkaan näköisiä, mutta tämänkaltainen piirtäminen ilman paineita lopputuloksesta on vapauttavaa.

Seuraavaksi keskityimme tunnilla ympäristön mittasuhteisiin, pakopisteisiin ja perspektiiveihin. Piirsimme kaupunkikuvaa sekä oman huoneen.

Lopputunnista 'leikimme' älytaululla tapahtuvaa minuutin piirrustusta tekemillemme taustoille. Voisi hyvinkin toimia oppilaiden kanssa.

28.11.2014 Sabluunapainotyö ja kollaasitekniikkaa

Tunti oli erittäin monipuolinen, ehdimme tehdä villieläinjääkaappimagneetteja (oi, suomen kieli ja kilometrin mittaiset yhdyssanat) pahvista, jotka saimme erittäin vapaasti 'koristella'. Olin lähiaikoina ajatellut paljon Leijonakuningasta, joten leijona tuntui selkeältä valinnalta villieläimekseni. Leijonan kasvot piirsin, ja loput leijonasta päällystin lehdistä repimilläni suikaleilla.

Tykkään kovasti sekatekniikasta, jossa voi yhdistellä monia erilaisia tekniikoita; maalaamista, piirtämistä, leikkaamista, liimaamista... Taivas on rajana. Leijonastani tuli aika lempeän näköinen, ehkä enemmän Simba kuin Mufasa,

Kaikki kauniit villieläimemme. 

Toinen tehtävä tunneilla oli tehdä aiemmin muokatusta omakuvasta sabluuna. Leikkasin siis muokatusta ja tulostetusta kuvasta mustat osat pois. Leikkaamisessa sai käyttää luovuutta, sillä taustat eivät olleet aivan optimaaliset sabluunatyötä ajatellen. Leikkaamisen jälkeen sabluuna teipattiin paperille, ja tuputettiin maalia. Kuvasta tulikin aika hieno!

Kuten useimmilla POM-kuviksen tunneilla, myöskin tämän tunnin tehtävät olivat sellaisia, joissa ei tarvitse kuvataiteellista lahjakkuutta teoksen onnistumiseen. "Käyttistä" siis.

14.11. OneShot-elokuva

Saimme 14.11. hauskan tehtävän kuvata minuutin mittainen lyhytelokuva yhdellä otolla, jota saisimme editoida iMovie-tietokoneohjelmalla.

 Brainstormasimme yhdessä ryhmämme kanssa, ja päädyimme kuvaamaan vauhdikkaan takaa-ajokohtauksen lammella.

Yhteistyö oli melko saumatonta ja iMovien käyttäminen meille kaikille uusi, hauska kokemus. Lopputulos oli aika vänkä.