Kaunis talvipäivä, pyöräretki ystävän luokse.
Kuulokkeet korvissa kaikki näyttää vieläkin kauniimmalta, valkoinen maisema saa värit.
Pakkanen jäädyttää näpit kahden villakerroksen allakin,
mutta jäätyneet puut saavat antamaan kaiken anteeksi.
Luonto on kaunis, ja joskus voi jopa tuntea olevansa osa sitä.
Tänään tunnen kiitollisuutta.
Kiitos siitä, että saan olla ja elää. Minulla on turvallinen ja hyvä olla täällä.
Rakennan verkkoani keskelle tätä maata, annan itseni kiinnittyä tänne, vaikka tiedän, ettei tämä säily ikuisesti. Aika ei pysähdy, ja mustalaisveri suonissani vetää kiertämään maailmaa.
Muistelen sanoja, jotka kerran kirjoitin itselleni muistiin:
"Ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Siispä heittäydyn täysillä tähän hetkeen
ilman pelkoa ja epävarmuutta."
Luen nuo sanat uudestaan ja uudestaan. Ne antavat voimaa ja rohkeutta. Varmuutta epävarmuudesta.
Siispä heittäydyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti