"Eläinten ilojuhlissa
nyt tanssi rajuksi kiihtyy.
Koko joukko huimasti karkeloi,
koko joukko villisti viihtyy."
Tiitiäisen tuutulaulu,
"Silmät on siniset tähdet"
Olen aina ollut rohkea käyttämään värejä ja välineitä, sanonta 'soitellen sotaan' kuvaa hyvin minua uusien tekniikoiden ja teemojen kanssa. En ole pitänyt itseäni koskaan erityisen lahjakkaana kuvataideilmaisijana, mutten ole antanut sen rajoittaa tekemistäni. Lopputulos ei ole tärkeintä, vaan prosessi. Koulussa kuvaamataito on aina ollut yksi lempiaineistani, se oli valinnaisaineeni yläasteella ja kävin lukiossa lähes kaikki mahdolliset kuviksen kurssit. Lapsena ja nuorempana piirsin todella paljon myös vapaa-ajalla.
Piirroksissani on lapsesta asti toistunut yksi teema: nainen. Lapsena piirsin tyttöjä ja naisia, tyttöbändejä, teemoittain; taitoluistelija, tenniksenpelaaja, laulaja, näyttelijä... Naisten piirtäminen johtui varmaan siitä, että naiset ovat kauniimpia ja heidät on helpompi piirtää; lisää vain ripset ja rinnat, niin homma on hoidossa.
2010-2011
2011-2012
2011-2012
2013
Minusta on hauskaa piirtää hävyttömyyksiä ja kaikkea paheellista. Taiteessa voi kokeilla kaikkea, mitä oikeassa elämässä ei halua tai uskalla. Pidän myös alastomuudesta, ja toteutan sitä jonkin verran piirroksissani. Alastomana ihminen on niin haavoittuvainen, eikä lähes mikään ole suurempi kunnia, kuin päästä ihmisen kanssa sille tasolle, että voi olla toisen seurassa alasti. Suomalaisessa kulttuurissa alastomuus on ihanan luonnollista, saunaan mennään koko perhe yhdessä ja kaveriporukoissakin saunotaan usein sekasaunassa. Sauna-alastomuus on kuitenkin erilaista, kuin itsensä täysi paljastaminen toiselle.
Erilaiset vartalot ovat kiehtovia, ja jokaisen tulisi viihtyä omissa nahoissaan. Haluan vielä joskus päästä piirtämään alastonmalleja, ja kenties joskus itsekin uskallan mennä malliksi. Se olisi todellista pelkojen voittamista.
Rakastin (ja rakastan) piirtää ihmisiä mallista, joko lehdistä tai elävästä mallista, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että pidän eniten abstraktista ja leikittelevästä taiteesta. Ensimmäisessä kesätyöpaikassani vanhainkodissa 15-vuotiaana piirsin kaikki osastoni vanhukset. Vanhukset olivat todella otettuja tästä, ja monet kyselivätkin "milloin on minun vuoroni", ja minä piirsin menemään kuukauden aikana noin kaksikymmentä vanhusta.
Elävän mallin piirtämistä 2011-2012
Rakastan erilaisia projekteja, joita tulee nykyisin toteutettua vähemmän kaiken kiireen takia. Tein esimerkiksi läheiselle ihmiselle kalenterin sekatekniikalla vuodelle 2014. Olen melkoinen korttimaakari, parhaat synttäri-, joulu-, nimppari- ja mitkävaankortit ovat kortin saajaa ajatellen itse tehtyjä. Askartelu on mukavaa puuhaa myös lasten kanssa, askartelemme usein yhdessä siskoni lasten kanssa.
POM-kuviksen kursseilla syttyi uudestaan palo tekemiseen, ja jos jokin tyhjän kankaan pelko olisikin ollut olemassa, ei ole enää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti